Kehittäminen kuuluu kaikille

Pienet kunnat ja niiden ihmiset ovat isojen haasteiden edessä, sillä maakuntauudistus tekee tuloaan ja samaan aikaan maailma muuttuu yhä enemmän digitaaliseksi. Kunnissa tämä on huomattu jo aikaa sitten ja osa kunnista on hypännyt kehityksen kelkkaan mukaan ja lähtenyt oma-aloitteisesti uudistamaan palveluitaan, jotta niitä saadaan pidettyä omalla kylällä jatkossakin. Palveluiden keskittyessä on kirkonkyliin ja taajamiin jäänyt tyhjilleen kuntien ja valtion tiloja, joiden kohtalo on miljardiluokan kysymys valtakunnan tasolla.

Maaseudun kehittäminen on maaseuturahaston rahoituksen myöntämisen edellytyksenä: jollakin tavalla hankkeen on kehitettävä alueellista kulttuuria, yhteisöjä, yrityksiä, palveluita tai elinkeinoelämää; lyhyesti sanoen ihmisten hyvinvointia ja vielä lyhyemmin: arkea.

Maakuntauudistus näyttäisi luovan uudenlaisen raon maaseudun kehittämiselle. Pääsin mukaan kuunteluoppilaaksi Tervon, Vesannon, Suonenjoen, Rautalammin, Pielaveden ja Keiteleen kunnan luottamushenkilöille järjestettyyn iltaan, jossa käsiteltiin kuntien tulevaisuutta. Tilaisuudessa sanottiin ääneen, että keskuskunta ei välttämättä säteilekään hyvinvointia muualle, vaan kehittäminen kuuluu kaikille. Tilaisuuden vetäjä Jaana Utti näki hallituksen kärkihankkeena olevat kokeilut erityisesti pienten kuntien mahdollisuutena kehittämiseen ja kasvuun. Toisin sanoen: kokeiluilla voidaan löytää kunnalle täysin oma toimintatapa toimia, jotakin erilaista ja omintakeista, jota ei ole muualla, jotakin millä tulevaisuudessa voi pärjätä – sitä kuuluisaa kilpailuetua.

Yhtenä esimerkkinä kunnan kokeilusta oli Hämeenkyrön kouluterveydenhoitaja, joka lähti kehittämään omaa työtään nuorten kanssa ottamalla käyttöön uusia somekanavia. Hämeenkyrössä on päätetty käyttää kiky-minuutit kunnan kehittämiseen, kolme päivää per kunnan työntekijä. Duunariin on luotettu eikä kokeilu maksa mitään ylimääräistä. Liikkeelle on lähdetty tänä keväänä.

Miten maaseudun kehittäminen, maakuntauudistus ja tyhjät tilat liittyvät toisiinsa? Pohjois-Savossa kirkonkylien tyhjät tilat huolestuttavat ja siksipä niille onkin lähdetty miettimään uusia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi tyhjillään olevat koululuokat voisivat pitää sisällään vaikkapa fysioterapeutin tai järjestön toimitilan tai niihin voitaisiin sijoittaa niin maakunnan, valtion kuin kuntienkin palvelupisteitä, joissa voisi hoitaa asioitaan. Maaseudun osalta hanke tarjoaa tilaisuuden palauttaa palveluja takaisin kirkonkylille ja taajamiin. Salossa Särkisalon entiseen hoivakotiin on palautettu mm. päiväkoti, ruokala, kotihoidon toimipiste, siivouspalvelut, kirjasto, kansalaisopisto ja nuorisotoimi. Mansikka ry:n hallinnoima Kirkonkylät palvelukeskuksina-hanke etsii viidestä kahdeksaan pilottikirkonkylää ja -taajamaa koko Pohjois-Savosta. Tyhjät tilat ja tunnistetut palvelutarpeet ovat kriteeristön kärkipäätä.

Kuten tiedämme kehittämistä ei kukaan kanna tarjottimella eteen, vaan työ on tehtävä itse. Näyttäisi siltä, että tässä ajassa paras kunnan muutosturva on uudistumiskyky ja omintakeisuus. Näytetään muille mallia siitä, miten meillä ollaan ennakkoluulottomia ja haetaan ratkaisuja niin maaseudun kuin koko maakunnankin kehittämisen hyväksi.

Hannakaisa Markkanen, HighwaySavon tiedottaja