Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Rauhan perinne

 

Olin alkuviikosta kummipoikani joulujuhlissa. Vaikka joulukirkossa olen melkein vuosittain käynyt jouluevankeliumia kuulemassa, ei se ole saanut aikaan samanlaista liikutusta kuin lasten lukemana. Erityisesti Lucia-neitojen sanoma valosta, toivosta ja rauhasta pysähdytti. Pienten Lucia-neitojen sanomana ”Toivomme rauhaa maailmaan” ei tuntunutkaan kliseeltä, päinvastoin.

Perinteisesti meillä Suomessa julistetaan jouluaattona joulurauha. Joulurauhanjulistus on luettu Suomessa lähes katkeamattomana perinteenä 1300-luvulta lähtien. Noin 700 vuotta olemme Suomessa käyneet joulun viettoon rauhanjulistuksen voimin.

Lapsuudesta saakka olen tottunut katsomaan televisioidun joulurauhan julistuksen ja samaa perinnettä noudatan edelleen. Saman sukupolvikokemuksen lienee saanut moni muukin ja samaan perinteeseen kasvaa myös seuraava sukupolvi.

Rauhaa ei kuitenkaan lopulta saavuteta yhden päivän julistuksella. Tarvitaan vakaita oloja vuoden jokaisena päivänä. Tarvitaan keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta. Tarvitaan sitä, että teemme niin kuin sanomme tekevämme ja voimme luottaa siihen, että yhteiskunta toimii myös samoin. Toivon todella, että tästä pidämme Suomessa kiinni.

”Olemme ihmisiä” kuten Tommy Taberman runossaan toteaa. Jokaisella meistä on jotakin annettavaa omalle yhteisöllemme. Tämän ajatuksen haluan sukupolvien ketjussa välittää eteenpäin kummipojalleni. Ja vaalia omalta osaltani sitä, että seuraava sukupolvi voi kasvaa omaan potentiaaliinsa myös maaseudulla kohta 100-vuotiaassa Suomessa.

Toivotan lukijoille rauhaisaa joulun aikaa ja valoa ja iloa uuteen vuoteen!


Julkaistu Iisalmen Sanomien Kolmikantaa -blogissa 21.12.2016