Suomi suurvallaksi maaseutuosaamisessa?


Valtakunnallinen maaseutuparlamentti järjestettiin 1.-3.9. Leppävirralla ja ainakin sen jälkeen on kehkeytynyt maaseutupoliittista keskustelua myös julkisuudessa. Mutta mitä maaseutuparlamentista oikein jäi käteen?

Elämme globaalisti suurten muutosten aikaa, ja moni vertasikin sitä keskusteluissa teollistumisen aikakauteen. Elämme digitalisaation aikaa, joka mahdollistaa hajautettuja ratkaisumalleja, sillä emme ole enää yhteen paikkaan sidottuja. Lisäksi aikakauttamme leimaavat ympäristökysymykset ja luonnonvarojen kestävä käyttö, ja näin ollen etsimme ratkaisuja uusiutuvista raaka-aineista, erityisesti energian suhteen. Nämä maailman mittakaavassa kaksi suurta muutosta ovat maaseudulle mahdollisuus. Keskusteluissa nousi esiin, että erityisesti digitalisaation hyödyntäminen edellyttää, että samalla tavalla kuin aikanaan vedettiin sähköt, nyt pitäisi vetää laajakaistat myös harvaan asutulle maaseudulle. Suurin osa sekä aineellisista että aineettomista luonnonvaroistamme sijaitsee maaseudulla. Tämän vuoksi uusiutuvien resurssien kiertoon perustuva maailma tarjoaa mahdollisuuksia maaseudulle. Aineettomat luonnonvarat kuten hiljaisuus, metsässä samoilu tai tähtitaivaan tuijottelu valosaasteettomassa ympäristössä ovat maailman mittakaavassa kiehtovia matkailuelämyksiä.

Suomen pinta-alasta 95% on maaseutua ja kansainvälisten määritelmien mukaan suomalaisista 42% asuu maaseudulla. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomi on asutettu melkein kokonaan mutta harvaan. Maaseutupoliittisen katsauksen mukaan olemme Norjan ja Japanin ohella ainoita maita, jotka ovat onnistuneet nousemaan köyhästä varakkaaksi kansantaloudeksi ja ottamaan koko alueemme voimavarat käyttöön harvasta asutuksesta huolimatta. Näin ollen ei pidä paikkaansa se, että maaseutualueista ja niiden voimavaroista olisi kehkeytynyt Suomelle rasite. Päinvastoin: Suomen erityinen yhteiskunta on tarjonnut puitteet erityisosaamisen kehittymiselle maaseutualueiden hyödyntämisen suhteen, olemme suurvalta maaseutuosaamisessa. Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja ja Vaalan kunnanjohtaja Tytti Määttä nosti esille, että voisimme tarjota maaseutuosaamistamme maailmalle, joka vasta nyt kaupungistuu.

Maatalouskeskustelusta lienee sanottava sen verran, että itsenäisen valtion vapaaehtoista luopumista ruuantuotannosta ei pidetty järkevänä – lukuun ottamatta erästä nimeltä mainitsematonta panelistia. Maataloustukijärjestelmän, joka on globaalisti käytössä, nähtiin myös jatkuvan. Puhdas ruoka nähtiin myös globaalina kilpailuvalttina.

Summa summarum: Maaseudulla on mahdollisuuksia. Uusiutuvien raaka-aineiden ja energian käyttö suosii hajautettuja ja alueellisesti joustavia ratkaisuja. Digitalisaatio mahdollistaa myös etätyön ja uudenlaisen tuotannon maaseudultakin käsin. Tilaa on teollisuudelle jatkossakin. Globaalisti niukat luonnonvarat, kuten puhdas ilma, vesi ja luonnonrauha, voivat vielä nousta arvoon arvaamattomaan. Maaseudun mahdollisuudet ovat totta ja tulevaisuutta. Tulevaisuus tehdään itse, tartummehan toimeen?

Hannakaisa Markkanen